Olen viime vuodet ollut suuri Rachel Cusk -fani, mutta nyt kyllä särähti. Mitä te ajattelette kritiikistä ja sen merkityksestä?

Lisäksi tuo mieskriitikoiden niputtaminen.

Binäärinen jako naisiin ja miehiin on kyllä tuottanut mulle ennenkin tuskaa Cuskin seurassa, mutta olen sen asian kanssa häntä lukiessani jotenin uiskennellut.

quote
Cusk sanoo, ettei lue kritiikkejä tai anna niille mitään painoarvoa. ”En usko, että kukaan enää edes välittää kritiikeistä”, hän sanoo ja jatkaa:

”Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä joku mies kirjoittaa New York Timesissa? Aika on ajanut sellaisen ohi.”
unquote

#kirjamastodon #kritiikki #RachelCusk

https://www.hs.fi/taide/art-2000011066151.html

Jessi Jokelaisen sarjakuva "Femokratia" (Suuri Kurpitsa, 2024) kertoo tasa-arvon toteutumattomuudesta koko Suomen eduskunnan olemassaolon ajan. Tiukkaa settiä setävallasta ja seksuaalisesta häirinnästä valtiollisessa päätöksenteossa. Sarjakuva perustuu nuoren naisen kokemuksiin kansanedustajan työstä ja nostaa esiin monia ongelmallisia ilmiöitä: ulkonäköpolitiikka, yhteiskunnan kaksoisstandardit (millaisia miesten vs. naisten on soveliasta olla politiikassa), yleinen naisviha.

Tärkeää ja sivistävää luettavaa kaikille aiheensa puolesta. Jokelainen on kiitettävästi kaivanut lähteitä ja taustoittanut juttuja niin lähivuosikymmenille kuin Suomen demokratian aamuhämäriin. Sarjakuva sivuaa myös yleisempiä intersektionaalisen feminismin esiin nostamia, ongelmallisia ilmiöitä: naiset taistelemassa keskenään pienestä määrästä valtaa, kun keski-ikäiset setämiehet voivat myhäillä turvassa omassa etuoikeudessaan; naistenlehtien ulkonäköoletukset; läskiviha; kuinka miehet hyötyisivät tasa-arvosta, mutta vastustavat sitä periaatteesta; poliitikkojen häirintä ja maalittaminen internetissä.

Kerronta vaihtelee napakasta, taustoitetusta asiatekstistä poleemiseen mielipidekirjoitukseen, mutta väitteillä on aina perustelut. Visuaalisella puolella on aika paljon realistisen tyyliteltyjä kuvia poliitikoista ja julkisuuden henkilöistä, jotka näyttävät valokuvan perusteella maalatuilta. Parhaimmillaan tällainen kuvakerronta toimii, kun henkilöhahmot rinnastetaan jonkin hulvattoman repliikin tai muun kontekstin kanssa; vaikka kuva ei olisi karikatyyri, kokonaisuus toimii samalla tekniikalla kuin meemikuva: alun perin vakava kuva poliitikosta tietyssä tilanteessa saa loputtomasti uusia tulkintoja. Samoin historian kätköistä kaivettu kuva C.G.E. Mannerheimista vuonna 1911 alastomana hevosen selässä on lysti.

Pidemmän päälle näitä yleensä realistisia, mutta jäykkiä ihmispäitä on hieman raskasta katsella. Joo, realistisuus tuo tietty tunnistettavuutta, että muistutetaan, että juuri tämä mulkku tällä pärställä sanoi tai teki näin. Toisaalta tätä voisi verrata joissain feministisissä zineissä käytettyyn vanhaan kunnon kollaasitekniikkaan: käytetään (ihmisten) valokuvia lehdistä leikaten ja isketään päälle hulvatonta satiirista lisäkontektia. Jos miettii visuaalista jatkumoa, niin ehkä Jokelaisen realistisuus ja kollaasimainen meeminomaisuus, myös vastamainoksenkaltaisuus, on lähellä yhtä päätä ja kaukana toisella puolella ovat Kari Suomalaisen tai Ville Rannan tapaiset pilapiirtäjät, jotka muutamalla viivalla saavat eloisan ja tunnistettavan karikatyyrin. Silleen Femokratia on aiheiltaan ja käsittelytavaltaan tiukan asiallista ja satiirista Liv Strömquist, vaikka Strömquistin piirros onkin yksinkertaisempaa ja karrikoidumpaa. En tässä sano, että yksi olisi toista parempi, vaan että kuvan voimaa on monenlaista.

Kulttuuria ja yhteiskuntaa ei kukaan yksin voi kammeta toiseen asentoon. Tasa-arvon edistämiseen tarvitaan myös miehiä. Vaikken ole sosiologi, veikkaan, että kulttuurinmuutokseen ja valtarakenteiden purkamiseen tarvitaan sinnikästä, laaja-alaista työtä. Femokratian kaltaiset sarjakuvat ovat tärkeitä sysäisyjä. Toivottavasti moni lukee tämän.

#jessijokelainen @jokelaisenjessi #femokratia #sarjakuvat #feminismi #demokratia #eduskunta #kirjamastodon

Voi hyvänen aika!
#kirjamastodon

Posted @withregram • @sinin_sivuilla Kaisa Viitala - Klaanin Suojeluksessa
Kustantaja: @karistonkirjat

Tätä kirjaa on odotettu vuoden. Vuorokausi myöhemmin siitä kun avasin kannen suljin viimeisen sivun ja vuoden odotus alkaa alusta. Voi Kaisa mitä oot taas tehnytkään. En muista pitkään aikaan uponneeni kirjaan näin täydellisesti kuin Nummien Kutsu sarjan kirjojen kanssa on käynyt. Jälleen pääsin Skotlannin nummille ja Gilleshielin arkeen kuin osana sitä kaikkea. Kirjan tarina imaisee lukijansa mukaan niin että pystyy näkemään kaiken kuin kärpäsenä katossa.

Kirja on jälleen kirjoitettu lukijaa koukussa pitäen alusta loppuun. Mitään turhaa tai ylimääräistä ei kirjassa ole. Agnes vie lukijan sydämen erilaisuudellaan, mutta silti samaistuttavuudellaan, hyvänä esimerkkinä siitä ettei fyysinen rajoite itsessään tee ihmisestä yhtään toisista poikkeavaa. Henkilöt on niin loistavasti kirjoitettu että osaa tekisi mieli läimäyttää ja toisia ravistella. Lukiessa toisinaan hihittelee ääneen kun seuraavaksi taas haukkoo henkeä jännityksestä. Eikä tämän kirjan loppu jättänyt kylmäksi. Jatkoa todella tullaan odottamaan kuumeisesti.

@kirjailija_kaisaikola_viitala #nummienkutsu #klaaninsuojeluksessa #karistonkirjat #kirjagram #bookstagram #lukukokemus #kirjasuosittelu #lukusuositus #historiallinenfiktio #skotlanti #1700luku #booksofinstagram #readersofinstagram #historicalfiction

#luettua
Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

Kirjan julkaisun aikaan (2021) minulle jäi lukemistani arvioista mielikuva, että kirjan pääteemana on äitiys. (Takakannessakin mainitaan ensimmäisenä raskaana oleva nainen.) Se ei ole minulle houkutteleva teema, joten kirja jäi silloin lukematta. Nyt päätin antaa sille mahdollisuuden, kun joku sitä täällä #kirjamastodon :ssa kehui. Kyllä kannatti eikä äitiysteema ollut niin iso kuin oletin, vaikka kirjassa sekä biologista että adoptioäitiyttä käsitelläänkin. Tärkeämmiksi teemoiksi ainakin minun lukemisessani kuitenkin nousevat pohjoisen luonto ja alkuperäiskansojen asema.

Unni on lapsena muuttanut äitinsä kanssa Etelä-Suomeen ja saamelainen isä on jäänyt pohjoiseen, jonne Unnikin koko ajan kaipaa. Aikuisena Unnista on tullut jäätikkötutkija. Tutkimusmatkallaan Kanadassa hän tapaa inuittitaustaisen Jonin, joka on lapsena adoptoitu tanskalaisperheeseen. Seuraavana vuonna Unni palaa Baffininsaarelle, mutta ei löydä Jonia enää.

Kirja on siis yhtäältä rakkaustarina mutta toisaalta myös tarina juurien merkityksestä. Samalla se kertoo rasismista, alkuperäiskansojen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja sulavista jäätiköistä. Isoja ja raskaita aiheita, mutta kerrottu sillä tavoin taitavasti ja kauniisti, ettei tarinasta jää toivoton olo. Erityisesti pidin jäätiköiden ja arktisen luonnon kuvauksesta.

Markus Nummen Käräjät luettavana. Pidän Nummen tavasta kirjoittaa. Olen lukenut häneltä Kiinalaisen puutarhan ja Karkkipäivän. Kiinalaisen puutarhan ostin omaksi, sen unenomainen runollisuus ja tapahtumaympäristö puhuttelevaat kaukokaipuutani. Karkkipäivä on vähän kuin dekkari, ravistelevampi toki. Näille kolmelle on yhteistä lasten ja muuten suojattomien näkökulman esille tuominen ja puolustaminen. Ja kaunis kieli, hyvä rakenne - taidokasta!
#KirjaMastodon #MarkusNummi

Kate Atkinson: Kuolema kulkee kartanohotellissa
S&S, 2025
Suom. Kaisa Kattelus

Edellisestä Jackson Brodie -kirjasta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Puitteina on vanhassa aateliskartanossa järjestettävä murhamysteeriesitys, mutta ennen kuin siihen päästään, setvitään paria taidevarkautta ja ihmetellään hyvä tovi rapistuvan aatelissuvun ja heidän ympärilleen levittäytyvän kylän asioita.

Juonikuviot ovat hämmentävän monimutkaisia. Klassisiin kultakauden dekkareihin viittaillaan niin moneen kertaan, että tätä on vaikea nähdä muuna kuin parodiana Christien ja kumppaneiden maailmasta. Atkinsonilla lienee ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan ja tunnelma kyllä välittyy lukijoillekin.

Tässä on toisaalta tuttuja piirteitä aikaisemmista Brodie-dekkareista, mutta toisaalta kirja tuntuu vähän irralliselta. Nautin kuitenkin suuresti.

Viimeaikainen pohdinta muuttui eilen parin tunnin aktiiviseksi nettisurffailuksi. Miuta kiinnostaisi valtavasti, mitkä kirjat on ollu niitä suosittuja kirjoja vuosina 2000-2018 ja poimia sieltä kirjoja omalle lukulistalle. Kiinnostavinta olis tiedot kirjastojen lainatuimmista kirjoista, mut ne on julkaistu ekan kerran vasta vuonna 2019.

Eilisen nettisurffailun myötä päädyin lukemaan Kirjavinkkejä @kirjavinkit ja Wikipedian Kirjallisuusvuodet -sivuja.

Joitakin täsmäilmiöitä muutamista kirjasarjoista on toki omassakin muistissa (mm. eräs velhofantasiakirjasarja, jonka kirjailija on nykyisin varsin kyseenalainen kannanotoissaan, sekä oman kohunsa aiheuttanut 50 shades of Grey), mut onko jollain lisää jotain vinkkejä, kokemusperäisiä muistijälkiä, valistuneita arvauksia tms. tuon ajanjakson suosiota niittäneistä kirjoista?

Kiitos.
#klaaninsuojeluksessa #kirjat #kirjamastodon

Posted @withregram • @kirsimaarit_creativity
Vuoden odotus on päättynyt. Agnesin ja Fingalin tarina jatkuu #klaaninsuojeluksessa #nummienkutsu toisessa osassa.
Sain kirjan luettavaksi pdf:nä jotta ehdin lukemaan sen ennen #kaisaviitala’n julkkarihaastattelua Suomalaisessa kirjakaupassa Seinäjoen Ideaparkissa.
Voin sanoa kokeneeni tietynlaista sielunkumppanuutta Agnesia kohtaan lukuhaasteideni parissa. Kolmen viimeisen viikon aikana minulla on ollut näköhäiriöitä, joista osa on selvinnytkin, osaksi niitä vielä tutkitaan.
Henkisestikin lukeminen oli haasteellista kun olisin halunnut lukea kirjan heti alusta loppuun, mutta silmäni eivät jaksaneet.
Ihailen ja ihastuin jälleen Kaisan rikkaaseen, lumoavaan kerrontaan. Elin Agnesin ja Fingalin parisuhteen tunnekirjon kyynelistä sydämen täyttävien onnentuntein. Jännitin juonenkäänteiden kautta henkeä pidätellen – mitenkähän tästä selvitään, selviäväthän he?
Toisin silmin – kappaleet avasivat Agnesin serkun Lily Hunterin persoonan monisäikeisen vyyhdin. Tunsin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan – miten tässä oikein käy Skotlannin nummilla?
Rakastuin rohkeisiin intiimeihin parisuhdekuvauksiin, jotka kuvasivat 1700-luvun avioliittoa 2020-luvun ripauksella – herkistä ja kipeistäkin asioista, mutta myös lempeällä huumorilla rivien välissä.
Agnesin persoona vahvistui tässä toisessa osassa yhä enemmän mutta myös hänen tunteensa arkojen henkilökohtaisten asioiden käsittelyssä herkisti – miten ihmiset osaavat sanoillaan (yhä) olla ilkeitä.
Rakkauden ja ihmissuhteiden siivittämä tarina sisälsi skottilaista jännitysdraamaa – mitä suunnitelmia, juonittelua oli meneillään?
Ja voi luoja Kaisa, mihin Klaanin suojeluksessa päättyykään! Miten sitä taas malttaa odottaa vuoden Klaanin tulevaisuutta!
Onneksi voi lukea kirjat uudestaan tai kuunnella ne äänikirjana.
Kiitos Kaisa @kirjailija_kaisaikola_viitala kirjasta #kirjasaatutekijältä
Kiitos @karistonkirjat kun julkaisette Kaisan kirjoja

KIITOS. Kaikki te ihanat ihmiset, jotka tulitte tänään Klaanin suojeluksessa -kirjan julkkareihin — Seinäjoen Suomalainen kirjakauppa loistavista järjestelyistä — rakas työystävä Kirsi, jonka kanssa on aina turvallista jutella — Kirsin Esa, joka otti valokuvia — henkilökohtainen klaaninpäällikköni, joka vapautui tämän myötä videoimaan julkkarit — anoppi, joka toimi elävänä lahjapöytänä.

KIITOS. Jokaisesta mieltälämmittävästä muistamisesta — jokaisesta kirjasta, joka lähti lukijan mukaan — jokaisesta kauniista sanasta, joka kirjoistani sanottiin —
kärsivällisestä odotuksesta signeerausjonossa — syvällisistä keskusteluista, joita sain käydä kirjoista ja vammaisuudesta ja monesta muusta tärkeästä asiasta.

Aivan erikoiset terveiset sinulle, joka tulit Vaasasta asti aivan tämän tapahtuman takia (unohdin kysyä nimeäsi! ) ja Heikille, joka nyt nosti hattua, kun sellainen oli, ja huomautti, että vaikka naiset ovat sarjan pääosassa, osaan kuvata myös miehiä.

Tässä kuvatunnelmia. Video tulee nähtäväksi, kunhan ehdin tekstittää sen.

Väsynyt mutta onnellinen.

@suomalainenkirjakauppa @ideaparkseinajoki @karistonkirjat @kirsimaarit_creativity @minna__su #suomalainenkirjakauppaseinäjoki #klaaninsuojeluksessa #kaisaviitala #julkkarit #julkistamistilaisuus #lukijallekiitos #kirjat #kirjamastodon

I'm enjoying Jonathan Strange and Mr Norrell, although I've had to settle for the fact that it'll probably be the only book I read this month. (I do not remember the last time that happened!) I have some 650 pages left and I started this exactly a month ago today. (So I've read about 370 pages. )

Anyway, the dynamic between Strange and Norrell is amusing and I quite relate to Norrell's obsession over his books.

I do wish there was a bit less atmosphere or whatever it is that makes this such a slow read for me. Maybe the man with thistledown hair will cause some mayhem soon.

Vesa Rantama kirjoittaa kulttuurikeskustelun ja kirjallisuuskritiikin monimuotoisuudesta Kirjailija-lehdessä. On muutakin kuin Hesari.

"Haastan jokaista lukijaa tilaamaan vuodeksi vähintään yhden kirjallisuutta käsittelevän kulttuurilehden. Tuli & Savu, Särö, Parnasso, Tähtivaeltaja, Portti, Niin & Näin, Ny Tid."

https://kirjailijalehti.fi/asiatekstit/vesa-rantaman-kolumni-valtamedia-ei-voi-taata-kirjallista-diversiteettia/

Pakko nyt vähän rakastaa Laura Gustafssonia

Toimittaja: ”Mielestäsi kustantamot siis aliarvioivat lukijoita.”

Laura Gustafsson: ”Joo, ilman muuta. Miksi ihmeessä joistakin urheilijoiden tai influensserien lopinöistä täytyy kustantaa kirja,
jos podcast tai Youtube video ajaisivat saman asian? Rapauttaa kirjojen arvostusta, kun kansien välistä voi löytyä mitä paskaa hyvänsä.”

Nuori Voima 1/2025 (suorat sitaatit Gustafssonin haastattelusta)

#kirjamastodon @nuorenvoimanliitto

Törmäsin taas huomioon, että joillekin kirjoista someen kirjoittaville voi olla hankalaa antaa negatiivista arvostelua kirjalle, josta kustantamo on lähettänyt vapaakappaleen, koska kustantamo saattaisi hermostua ja ensi kerralla kieltäytyä lähettämästä ilmaista kirjaa. Itselle tulee mieleen, että jos joku kustantamo käyttäytyisi näin pikkumaisesti, en haluaisi sen kirjoja enää arvostella muutenkaan.

Réka Király: Pieni suuri tarina surusta
Etana Editions, 2025

Metsän eläimistä kertovan kuvakirjasarjan viidennessä kirjassa aiheena on suru ja kuolema.

Kettu tietää kuolevansa pian. Mitä kaikkea pitää vielä tehdä ennen kuin on aika? Onneksi ystävät ovat lähellä. Ystävien osa on myös surra jälkeenpäin ketun poismenoa.

Tavattoman herkkä ja kaunis kuvakirja kuvaa lähestyvää kuolemaa ja ystävän menettämisen surua hienovaraisesti. Onpa hienoa, että lapsille tehdään kirjoja tällaisella taidolla.

Oon ystävän kanssa runoretriitissä eli hotellilomalla lukemassa runoja. Täydellistä

Onko pinossa tuttuja?

Kai tätä saa jo mainostaa, kun se netissäkin on. Olen ensi viikolla telkkarissa Kulttuuricocktail Livessä keskiviikkona puhumassa ja esittämässä runoa. En ole ennen televisiossa ollut. Saattaa vähän kuumottaa. Ja mitä päälle? Kauluspaita vai kissateepaita? (linkki tässä tekstin lopussa, kuva on pelkkä kuva).

Runoilijakuva: Heidi Strengell

https://areena.yle.fi/1-72503714

Runous!