J. J. Huusko<p>Luin lopultakin Le Guinin Maameren tarinoiden ensimmäisen trilogian. Olivat ihan näpsäköitä ja kiinnostavia kertomuksia, mutta luulenpa, että olisin innostunut niistä enemmän teini-ikäisenä. (Nykyisellään olen jo melko kriittinen fantasiakirjallisuuden lukija, vaikka toisaalta perus miekka ja magia -seikkailuitakin on ihan kiva lukea ja kirjoittaa).</p><p>Trilogia parani mielestäni edetessään, ja kolmannessa osassa (Kaukaisin ranta) mentiin jo melko eeppisissä mittasuhteissa. Toisaalta tässä viimeisessä osassa hommat menivät jo vähän hämäriksi, joten en tiedä, miten ne olisivat uponneet minuun 15-vuotiaana. (Niihin aikoihin tosin tuli luettua TSH ensimmäistä kertaa, joten ehkä tämäkin olisi mennyt.) Kaipa myöhemmin ilmestyneet loput osatkin voisi joskus lukea.</p><p>Oli hauska huomata, miten vahvoja vaikutteita eräs suomalainen omakustannekirjailija oli saanut Maameren velhosta fantasiaromaanisarjansa ensimmäiseen osaan. Tämän vuoksi näitä klassikoita on hyvä lukea. Täytyy kirjoittajana tietää, mitä on jo kirjoitettu ja mihin genren tavat ja elementit palautuvat.</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/Kirjadon" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>Kirjadon</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/fantasiakirjallisuus" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener noreferrer" target="_blank">#<span>fantasiakirjallisuus</span></a></p>